Art, man and space

Art, man and space — on defining art

The arts have several common factors

Art has to be defined. It’s the only way for the artist to know what she is doing, otherwise the work of an artist is meaningless running around and waste of efforts.

Chart Art, man and space. Comparison between main (fundamental) arts by human relation to space. The categories follow human need and motivation dimensions. Primitive dimension means that basic needs and desires have to be fulfilled. When approaching the sophisticated dimension human intellectuality is on its highest sensual level.

Chart Hierarchy of needs (by Juhani Risku). Human needs, desires and drives guides an individual in her intents and actions. All plans and decisions are made according to one’s needs, desires and drives. Other structured human need and desire theories are made by e.g. Maslow and Reiss.

Juhani Risku’s definition of art (to be translated)

“Art is a human made and artificial systemic entirety, the highest quality of human creation, thinking and work, that advances and supports life and love.”

Art fulfils the following terms:

  1. Art is the highest freedom of inseparable human erotical, ethical, spiritual and functional action
  2. Art has always things to sanctify
  3. Art advances and supports life and love
  4. Art is the highest level of  the man-made artificialness
  5. Art is unique
  6. Art is born complete
  7. Art is made for  bestowment
  8. Art is unconditional
  9. The artefact is always more than the creator understands
  10. Art can’t be made for onesel
  11. Art can’t be made for alone
  12. In Art, there is neither aggression, bluster, self-expression, illustration, delusion nor deception
  13. Art is not therapy
  14. The artist, the Birth-giver for art, lives only with and from art
  15. The artist transmits and forwards art to the next generations.

The main dimensions of Art are theater, music ja architecture. The individual  sub-dimensions and birth-givers of Art are poetry, literature, composing, skill of music-palying, theory of architecture and skill of construction.  Play and playfulness unites the three dimensions of Art.

Taiteiden johdannaiset, kavennetut taiteet ja aputaiteet sijaitsevat yksilölajeina, terapeuttisina ja viihdyttävinä, kuva- ja ilmaisutaiteina päätaiteiden lähistöillä. Näitä ovat mm. maalaustaide, kuvanveisto, musiikin ja teatterin viihteelliset muodot. Rikos– ja sairausluokituksen mukainen toiminta ei ole taidetta.

___________________________

Means and ways to give birth for art

Taide syntyy eriasteisina ja erilaatuisina riippuen sen syntytavasta. Alla taulukko taiteen syntytavoista:

Kaaviossa taiteen syntytapa arvottaa taidetta sisällöllisesti, laadullisesti ja tekijän taitojen ja ymmärryksen suhteen. Kaaviossa ylimpänä oleva rakkaussyntyinen tapa on arvokkain ja laadullisesti täyteläisin. Muut syntytavat tuottavat rajoittuneita ja puutteellisia teoksia. Esimerkiksi kuvataiteiden ns. “kuvaamistehtävä” on voimakkaasti taitelijaa henkilönä korostava, jopa narsistisesti ja eksibitionistisesti jopa yli varsinaisten taiteellisten ajatusten ja taitojen. Alla taiteen syntytapojen laajempi taulukko:

Nihilismisyntyinen tapa ei tuota taidetta lainkaan, mutta koska siinä on kaikki taiteen piirteet, nihilismin elämän kieltäminenkin saadaan näyttämään taiteelta.

Määritelmän mukaisia päätaiteita ovat musiikki, teatteri ja arkkitehtuuri. Muut taidelajit ja -luokat on johdettu päätaiteista niitä kaventaen, heikentäen, vaatimustasoa vähentäen, taidoista, tiedoista, kokemuksesta ja ymmärryksestä tinkien. Kaavio alla:

Jokaisella taiteilijalla on taitelijaksi kehittymisen evoluutiohistoria. Karkeasti arvioituna silloin kun taiteilijoita koulutettiin vähemmän (noin vuodesta 1980 taaksepäin), taiteilijat saivat henkilökohtaisemman, huolehtivamman ja ankaramman kritiikin alaisen koulutuksen. Muutamat saivat jopa mestari-kisälli -tyyppisen koulutuksen.

Kun taidekoulutusta on lisätty alue- ja työllisyyspoliittisesti, kouluttajiksi on otettu laaja keskinkertaisuuksien joukko, joiden liikuttavana voimana on enemmänkin virkasuhteen ylläpito kuin taiteen täydellistäminen.

Samalla taiteen ulkopuolisten opettajien ja tutkijoiden osuus on lisääntynyt taidekoulutuksessa ja -tutkimuksessa. Näin henkilöt, jotka eivät itse osaa eivätkä ymmärrä synnyttää taidetta kuitenkin koettavat vaikuttaa taiteen maailmassa. Taiteen tiedon, taidon ja ymmärryksen hankinnassa pitää olla tiedonhankinnan, taidonhankinnan ja ymmärryksenhankinnan menetelmiä ja lähteitä. Jos ne jakautuisivat omiin kolmasosiinsa, niin ns. taidehistorioitsijalta usein puuttuu 2/3 täysivaltaisen taidetoimijan ominaisuuksista vieläpä niin, että hänen hankkima taidetieto ei ole suorassa suhteessa taiteeseen. Samankaltainen taiteen ulkoinen asema ja siis välitön epäpätevyys taidekoulutukseen vaivaa kuvaamataidonopettajia ja kuvataideopettajia.

Alla olevassa kaaviossa on esitetty yhden taiteilijan, arkkitehdin, evoluutiopolkuja. Arkkitehdin ammatti-identiteetin kannalta merkittävin vaihe on arkkitehtiopintojen ensimmäiset viisi vuotta. Suomalaisen ja kansainvälisen rakentamisen tasosta päätellen erittäin harva arkkitehtikoulutettu toimii arkkitehdin taidoilla ja taiteilijan intohimolla.

Moni arkkitehti onkin, epäonnistuttuaan vaativissa arkkitehtonisissa tavoitteissaan, joutunut luopumaan arkkitehti-ihanteistaan ja päätynyt ulkoarkkitehtonisiin tehtäviin kouluttajaksi, tutkijaksi ja rakennusalan alistetuksi piirustusten laatijaksi. Osa juhlituista arkkitehdeista, arkkitehtikilpailuvoittajista, on valitettavasti typertynyt sankarin rooliinsa ja tuottaa samaa rakennusta eri muodoissaan vuodesta toiseen.

Taiteen määrittely antaa taidekritiikille pelisäännöt. Riskun taidemääritelmä ja siihen perustuva kritiikki on ankaraa, mutta tuskin niin ankaraa kuin mitä taiteen ostajat, sivistysevoluutio ja kulttuurihistoria konsanaan ovat. Kun taidetta katsova henkilö vähät välittää taideteoksesta saati ostaa sen, hän kritisoi passiivisesti sekä teosta että taiteilijaa. Kritiikki on vieläpä julmempaa, kun henkilö ostaa kilpailevan taiteilijan teoksen. Tätä voidaan soveltaa museoiden ja mesenaattien sisäänostopolitiikkaan ja taiteesta kirjoittaviin journalisteihin. Passiivinen kritiikki on tuhannesti julmempaa kuin suora, avoin ja käsitteellisesti selkeä kritiikki.

Taideteoksen täysi syntyprosessi, arkkitehtoninen kehä

Taideteoksen sisällöllinen ja materialisoituva laatu ratkaistaan syntyprosessissa, synnyn hetkellä. Arkkitehtoninen kehä kuvastaa syntyprosessia:

Taideteoskokonaisuuteen vaikuttavat sen alkuidea, synty, teoksen työstäminen, teos ilmiasuineen, teoksen itsenäistynyt olemassaolo, sen käsitteellinen ja teoreettinen sisältö ja kokonaisvaltaisimpana tekijänä, teoksen olemus.

Taiteilija voi vaikuttaa jokaiseen kehän vaiheeseen täysivaltaisesti. Hyvää taidetta syntyy, kun jokainen vaihe onnistuu ja on sisällöltään ja muodoltaan hyvä. Jos taas yksikin vaihe epäonnistuu, teos ei kuulu taiteen kategoriaan. Esimerkiksi kelvoton idea (vahingollinen, varastettu, vajaa) täydellisesti toteutettuna tuottaa mekanistista mutta hengetöntä taidetta. Hyvä idea huonosti toteutettuna on tavallista taidottomalle, laiskalle ja ylimieliselle taiteilijalle. Tähän liittyen, valtaosa sarjakuvataiteilijoista ei osaa edes piirtää.

Arkkitehtoninen kehä on yleispätevä prosessi jokaisen taiteellisen ja muunkin teon  ja teoksen synnyn yhteydessä, niin hyvässä kuin pahassakin. Heikkolaatuisessa perusrakentamisessa idea ja toteutus ovat huonoja, monella innokkaalla harrastajataiteilijalla (wannabe-taiteilija, Ite-taiteilija) joko idea, synty tai työstö saavuttavat huippunsa kelvottomuudessa, usein onnistutaan jopa koko kehän vaiheet alittamaan ennätyksellisesti. Nopeana esimerkkinä tässä viitataan Museum of Bad Artiin. Rehellisimmillään huono taide on esimerkiksi sitä, että vanhempien pakottama taiteilija ei kerta kaikkiaan osaa piirtää ja ideatkin ovat masentavia – ja taiteilija silti jatkaa eläköitymisen jälkeenkin.